HOLGER DRACHMANN

VENETSIAN
YÖ

G.W.Edlundin Kustannusosakeyhtiö-Helsinki

*
HOLGER DRACHMANN

VENETSIAN YÖ
KERTOMUS

KÄSIKIRJOITUKSESTA SUOMENTANUT
WERNER ANTTILA


HELSINKI 1909
G. W. EDLUNDIN KUSTANNUSOSAKEYHTIÖ

*

KUVAT PIIRTÄNYT HANS NIC. HANSEN
LUKUJEN ALKUKORISTEET
OSAKSI TEKIJÄN LUONNOSKIRJOISTA




HELSINKI 1909
OSAKEYHTIÖ F. TILGMANNIN KIRJAPAINO

*

I.

Keskellä laguunia oli saari, pikkuinen saari.

Nyt se on saatu vakinaisesti kiinnitetyksi alostomaan, laakeaan yhteismaahan, jonka tantereella päivän pitkään juoksentelee Italian nahkapoikia, kimakoiden torvisignaalien mukaan.

Heistä ei yksikään aavista, että tässä oli ennen luostarisaari, loistavassa laguunissa hiljainen, tummanvihreä paikka, jonka oli tehnyt pyhäksi sen rauhaa hallitseva vakavuus.

Luostari oli otettu erään laivaveistämön varastohuoneeksi. Missä ennen luettiin messuja ja kaikui hymnejä, siellä puhisee nyt höyrypumppu. Vanhan puutarhan ympäriltä on murattivihreät muurit viety täytteeksi. Ja kauniit satavuotiset sympressit -- ne on kirves ja saha jättänyt raihnaisiksi, niin että ne nojaavat silvottuja runkoja toisiaan vasten.

SATUPRINSSI

Satuprinssi
Tarulipas pienille pojille

Toimittanut
E R K K I V A L K E I L A




KAHDEKSASNELJÄTTÄ VUOSIKERTA
____
ARVI A. KARISTO OSAKEYHTIÖ

*



Hämeenlinna 1960
Arvi A. Karisto Oy:n kirjapaino

*

SININEN
muurain

Oli kerran orpo poika, Antero Ainokainen, joka eli mummonsa kanssa pienessä tuvassa. Tuvan ikkunalla kasvoi Viisaudenyrtti, jonka kukista tipahteli kultaisia siemeniä. Mummo oli perinyt yrtin mummoltaan ja tämä taas omalta mummoltaan, niin että kyllä sillä yrtillä oli ikää. Mummo syötti kultaisia siemeniä Antero Ainokaiselle samalla tavalla kuin oli itsekin niitä saanut pikku tyttönä ollessaan: satumehuun ja tarinavelliin sekoitettuna. Muutoin kyllä poika vääristi suutaan ja sanoi, että ne olivat väkeviä.

Kerran eksyi Rutto-äijä mummon peruunamaahan. Se nauroi käheästi ja kynsi itseään ja kulki juttujaan kertomassa jokaikisen perunaperheen luona, olivat ne sitten keltaisia tai punertavia tai tummia kuin neekerit. Kohta olivat kaikki mukulat täynnä

Erkille 18/I -31,

Meri ja Artur
Rosengre___

*

HUVILA MEREN
RANNALLA

KIRJOITTANUT
AXEL MUNTHE

SUOMENTANUT
J. HOLLO

KOLMAS PAINOS

Ce n'est rien donner aux hommes
que de ne pas se donner soi-même.
(Et anna mitään ihmisille, jollet
anna itseäsi)

P O R V O O
WERNER SÖDERSTRÖM OSAKEYHTIÖ

*

WERNER
SÖDERSTRÖM
OSAKEYHTIÖN
LAAKAPAINOSSA
PORVOOSSA
1931

*

Yhdeksän kuukautta epäröityäni olen vastahakoisesti antanut luvan julkaista kirjani The Story of San Michele ruotsiksi. Kului muuten melkein yhtä pitkä aika, ennenkuin suostuin alkuperäisen englanninkielisen laitoksen julkaisemiseen. Jos kustantajat olisivat jättäneet minut rauhaan, ei kirja olisi koskaan ilmestynyt. Olin tyytyväinen saadessani olla oma lukijakuntani ja nauttia Flaubertin tavalla "julkaisemattomuuden auvoa" -- yksinäisten ihmisten hiljaista ja harmitonta huvia, jolle nykyaikaiset kirjailijat eivät anna täyttä arvoa.

Mutta rahan valta on suuri! Minä en ole kestänyt kiusausta. Olen myynyt käsikirjoitukseni enimmän tarjonneelle, olen myynyt itseni. Olen myynyt itseni kuljetettavaksi kahdeksan eri maan kirjamarkkinoilla, missä minua näytetään rahasta ja tanssitetaan kuin kesyä vanhaa karhua, jolla on vitjat kaulassa ja rautarengas kuonossa. Kiertue on toistaiseksi saavuttanut odottamatonta menestystä -- englantilaiset ovatkin suuria eläinten ystäviä. Yleisö on osoittanut suosiotaan, arvostelijat ovat taputtaneet vanhan kontion selkää, lantteja on tullut kuin sataen. Kesällä laulavat sadat muuttolinnut The Story of San Michelen ylistystä pelloilla ja niityillä ja kaukana Ruotsin saloilla -- kiittävät kirjaa, joka pelasti niiden hengen tänä keväänä Välimeren kalliosaaressa, kun vaara oli suurimmillaan. Napolin kaduilla The Story of San Michele tuottaa jo nyt virkistystä ja lohdutusta sadoille ikäkuluille aaseille, ja useissa Vesuviuksen tienoilla sijaitsevissa kylissä saavat monet heidän vaivaiset veljensä melkein ainoan elatuksensa kirjan englanninkielisistä painoksista. Jollei tätä ole sanottava kirjalliseksi menestykseksi, en tosiaankaan tiedä mitä kirjallisella menestyksellä tarkoitetaan.

Onnesta ja reklaamista riippuu, käykö yhtä hyvin pohjolassa -- kukaan ei ole profeetta omassa maassaan. Onni on aina minua suosinut. Mainostus on uskottu metsäsorsaparvelle, joka pakenee, tunturikurmitsa tuulenhalkaisijana, henkensä edestä

POHJOINEN NAPAPIIRI

ELI TUULETUSTA NYKYKIRJALLISESSA LASTENKAMARISSA

VILJO MÄKIPURO Ei alaikäisille!



*

POHJOINEN NAPAPIIRI


*

VILJO MÄKIPURO

POHJOINEN
NAPAPIIRI


eli


Tuuletusta
nykykirjallisessa
lastenkamarissa



Protestiproosaa



POHJAN PURNU
OULU

*

- Kun ei muut lihavat laula
laulan minä laiha poika


Kirjapaino Osakeyhtiö Kaleva
Oulu 1966

*

Huikea ristiriita

Mikä huikea ristiriita vallitseekaan meidän nykyisessä kulttuuriyhteiskunnassamme!

Suomen kansa on raskaan tappiollisen sodan jälkeen
-- suorittanut maailman korkeimpiin kuuluvat sotakorvaukset,
-- asuttanut puoli miljoonaa toimeentulonsa menettänyttä kansalaistaan,
-- rakentanut uusia tehtaita, taloja ja liikenneväyliä enemmän kuin koko aikaisemmalla vuosisadalla,
-- varustanut uudet asunnot hienoin uudenaikaisin koneistoin ja mukavuuksin,
-- nostanut työnsä tuotannolla ennen köyhän maamme maailman neljäntoista korkeimman hyvinvointivaltion joukkoon.
-- Suomessa on lukutaito ollut yleinen jo kaikkien nykyisten sukupolvien ajan,
-- kouluopetus on niin laajaa, että ylioppilaitakin valmistuu väkilukuun nähden enemmän kuin kai missään muussa maassa,
-- kirjoja ja lehtiä ilmestyy niin ikään suhteellisesti enemmän kuin missään muualla,
-- televisioin, radioin ja ulkomaanmatkoin olemme kosketuksissa koko muun maailman kanssa.

HELPPOHINTAINEN KOULU- JA KANSANKIRJASTO

KÄÄNNÖSTEOKSIA

SOPOHKLES

ANTIGONE


*

Helppohintainen koulu- ja
kansankirjasto

II sarja n:o 1

A N T I G O N E

S o p h o k l e e n
tekemä murhenäytelmä


*

ANTIGONE

SOPHOKLEEN
TEKEMÄ MURHENÄYTELMÄ

___

SUOMENTANUT SEKÄ JOHDANNOLLA
JA SELITYKSILLÄ VARUSTANUT

KAARLO KOSKIMIES

___

TOINEN PAINOS

PORVOOSSA
WERNER SÖDERSTRÖM OSAKEYHTIÖ


*



PORVOOSSA 1910
WERNER SÖDERSTRÖM OSAKEYHTIÖN KIRJAPAINOSSA

*

ALKULAUSE

Tätä tavallaan jo 3:tta Antigoneen suomennoksen painosta varten olen, kuten helposti huomataan, ottanut varteen sitä etevää, tarkkaa ja monipuolista arvostelua, jonka edellinen eli 1885 v:n painos sai osakseen seuraavan vuoden "Valvojassa" nyk. prof. O. E. Tudeer'ilta. Hänen neuvojaan ja vihjauksiaan, mikäli mahdollista, noudatellen olen melkein uudestaan kirjoittanut "Kirjallis-historiallisen johdannon" alussa sekä lyyrillisissä osissa koettanut parantaa "rytmillistä responsionia" y. m. siinä silti onnistumatta kuten olisin mielinyt. Alusta asti oli aikomukseni vain "keveällä kädellä" suorittaa tarpeelliset korjaukset, sillä perinpohjaisempien parannusten tekoon puuttui minulta sekä aikaa että halua. Näinpä saanee kyllä "Antigone" vielä odottaa lopullista juhla-asuansa astuakseen Suomen kansan katseltavaksi.

Suomentaja.

JÄRVIKOULUN RUNOTAR

JÄRVIKOULUN
RUNOTAR


DOROTHY WORDSWORTH
JA HÄNEN VAIKUTUKSENSA
WILLIAM WORDSWORTHIIN
JA S. T. COLERIDGEEN

KIRJOITTANUT
TELLERVO TAPIONLINNA
Fil.maist.


Yliopistollinen väitöskirja, joka esite-
tään Helsingin yliopiston filosofisen
tiedekunnan historiallis-kielitieteelli-
sen osaston suostumuksella julkisesti
tarkastettavaksi oppisallissa XII lau-
antaina marrask. 16 p:nä 1946 klo 12.

*

WERNER SÖDERSRTÖM OSAKEYHTIÖN
KIRJAPAINOSSA PORVOOSSA
1946



LAHJOITTANUT
AARNE MUSTONEN

*

Lyijykynämerkinnät vastaväittäjän, prof.
Rafael Koskimiehen lausumia. AM



ALKULAUSE.

Dorothy Wordsworth kuuluu niihin naisiin, joilla aina tulee olemaan paikkansa kirjallisuudenhistoriassa sen aseman vuoksi, mikä heillä on ollut suuren runoilijan läheisenä ystävänä, innoittajana ja auttajana. Dorothy Wordsworthista tuli oman veljensä vaellusvuosien henkinen tuki ja uskollinen työtoveri, ja Dorothy-lyriikka, jota Wordsworth oli kirjoittanut sisarensa ylistykseksi, kuuluu hänen tuotantonsa kauneimpaan. On kiehtova psykologinen tehtävä tutkia, miten tämä merkillinen suhde syntyi, kehittyi ja kesti läpi elämän, varsinkin kun Wordsworth näyttäytyy inhimillisemmältä puoleltaan, kun häntä lähestytään Dorothyn kautta.

Mutta Dorothy Wordsworthin probleemi ei ole ratkaistu vain kuvaamalla häntä ihastuttavana naisena ja kahden suuren runoilijan William Wordsworthin ja Samuel Taylor Coleridgen läheisenä ystävänä. Hän oli itsekin kirjailija ja taiteellisesti lahjakas ihminen, ja hänen suhteensa Wordsworthiin ja Coleridgeen oli samalla kirjailijatovereiden suhde. Tältä kannalta katsottaessa joutuu oikeampaan valaistukseen se vaikutus, minkä englantilainen kirjallisuudentutkimus jo aikoja sitten on todennut hänellä olleen kummankin runoilijan tuotantoon. Ei olisi ollut lainkaan tarpeen käsitellä niin laajasti kuin tässä on tehty Coleridgen V a n h a n m e r i m i e h e n l a u l u n ja C h r i s t a b e l i n suhdetta Dorothyn Alfoxden-päiväkirjaan, ellei juuri viime aikoina olisi esiintynyt näistä suhteista mielipiteitä, jotka tämän kirjoittajan käsityksen mukaan ovat harhaanjohtavia.

suurten kertojain teoksia xii

CONRAD F. MEYER
___________
PESCARA

WERNER SÖDERSTRÖM
OSAKEYHTIÖ PORVOO


*

Mielikki Liljeblad

*

conrad ferdinand meyer
pescara
novelli
25:nnestä painoksesta
suomensi
joel lehtonen
porvoossa
werner söderström osakeyhtiö

*
LAHDESSA 1906
OSAKEYHTIÖ LAHDEN LEHDEN KIRJAPAINO

*

ENSIMMÄINEN LUKU

Linnoituksensa salissa Milanossa istui nuori herttua Sforza tarkastellen valtiolaskuja. Hänen viereensä oli asettautunut hovikansleri, joka selitteli lukuja, johdellen sormellaan pitkin numerorivejä.

--- Hirvittävä summa! huokasi herttua ja kauhistui sitä rahan määrää, minkä kiireesti suoritetut linnoitustyöt olivat nielleet. Miten paljon nälkäisten lombardialaisraukkaini hikipisaroita! - Ja päästäkseen noita kovaonnisia numeroita näkemästä, alkoi hän katsella alakuloisesti pitkin seiniä, joita heleänväriset freskot koristivat.

Oven vasemmalla puolen piti Bakkus kemuja mytologisine palvelijoineen ja oikealle puolen oli keveä mutta ajattelematon käsi maaallistuttanut pyhän tapauksen aina huikentelevaisuuteen asti kuvaten ruokkimisen korvessa. Ylhäällä kunnaalla istui jumalainen isäntä pienoiskoossa j atuskin näkyvänä, jota vastoin etualan valtasi iloinen seurue, mikä puvuiltaan ja eleiltään muistutti suuresti lombardialaista elonkorjuuväkeä ja ilmaisi naurettaviin saakka kaikki mainion ruokahalun ilmeet.

Kanslerin tarketessa mitä hallitsijansa katsoi, pisti