MATTI NUMMELIN

TAKALISTON
LAULUJA






KUSTANNUSOSAKEYHTIÖ OTAVA

*

TAKALISTON LAULUJA

*


MATTI NUMMELIN

TAKALISTON LAULUJA


HELSINGISSÄ
KUSTANNUSOSAKEYHTIÖ OTAVA

*




HELSINKI 1919
HELSINGIN SENTRALIKIRJAPAINO

*


TAKALISTON LAULU

En syntynyt sylissä kaupungin,
ei tuttuja mulle sen turut,
en kuulunut sukuhun suurimpaan,
vaan matalassa talossa takamaan
näin eloni riemut ja surut.

En kulkenut poppelikujia
iloseurahan hempeän hienoon,
en astunut asfalttikatuja,
vaan samosin suksen latuja
läpi erämaan tiettömän tienoon.

En oppinut oopperalauluja
enkä soittanut kielin kirkkain,
minä lainasin lauluni sorsilta,
salosaunani kuuntelin orsilta
univirsiä uunin sirkkain.

Anna

minä kumoan vielä
tämän maljan

Tommy
Tabermann

*

Antoisia kesähetkiä
Tuulikk) Saar)

Anna minä kumoan vielä tämän maljan

*

Tommy Tabermann

Ruusuja Rosa Laxemburgille 1970
Kun kaikki kellot soivat 1972
Aivan kuin joku itkisi 1973
Tähtiä kämmenellä 1974
Päivä päivältä rakkaampaa 1975
Kaipaus 1976

*

Tommy Tabermann

Anna minä kumoan vielä
tämän maljan



WG1872 Weilin+Göös

*

ISBN 951-35-1558-3

Amer-yhtymä Oy Weilin+Göösin
kirjapaino Espoo 1977

*

I

*

Koti

Meidän katseemme
on kurkihirsi.
Meidän ihomme on
kattohuopa ja ovi.
Meidän sormemme,
limittäin puristuneina,
ovat seinät ja pihapuu.
Meidän hiljaisuutemme
on pehmeä vuode, sanamme
nauloja, rintojemme
lyönnit vasara.
Meidän epävarmuutemme
ja pelkomme on myrsky,
tulva, korppilauma
ja tallaamaton polku.
Meidän halumme olla
liesi, polttopuut ja
lämpö, toisillemme,
on lattiamme.
Meillä on talo,
meillä on koti.
Silmästä silmään
kulkevat kurkihirret.
Kämmenpohjista
kämmenpohjia vasten,
huulista vasten huulia
kohoavat meidän
kartanomme.

HOLGER DRACHMANN

VENETSIAN
YÖ

G.W.Edlundin Kustannusosakeyhtiö-Helsinki

*
HOLGER DRACHMANN

VENETSIAN YÖ
KERTOMUS

KÄSIKIRJOITUKSESTA SUOMENTANUT
WERNER ANTTILA


HELSINKI 1909
G. W. EDLUNDIN KUSTANNUSOSAKEYHTIÖ

*

KUVAT PIIRTÄNYT HANS NIC. HANSEN
LUKUJEN ALKUKORISTEET
OSAKSI TEKIJÄN LUONNOSKIRJOISTA




HELSINKI 1909
OSAKEYHTIÖ F. TILGMANNIN KIRJAPAINO

*

I.

Keskellä laguunia oli saari, pikkuinen saari.

Nyt se on saatu vakinaisesti kiinnitetyksi alostomaan, laakeaan yhteismaahan, jonka tantereella päivän pitkään juoksentelee Italian nahkapoikia, kimakoiden torvisignaalien mukaan.

Heistä ei yksikään aavista, että tässä oli ennen luostarisaari, loistavassa laguunissa hiljainen, tummanvihreä paikka, jonka oli tehnyt pyhäksi sen rauhaa hallitseva vakavuus.

Luostari oli otettu erään laivaveistämön varastohuoneeksi. Missä ennen luettiin messuja ja kaikui hymnejä, siellä puhisee nyt höyrypumppu. Vanhan puutarhan ympäriltä on murattivihreät muurit viety täytteeksi. Ja kauniit satavuotiset sympressit -- ne on kirves ja saha jättänyt raihnaisiksi, niin että ne nojaavat silvottuja runkoja toisiaan vasten.

SATUPRINSSI

Satuprinssi
Tarulipas pienille pojille

Toimittanut
E R K K I V A L K E I L A




KAHDEKSASNELJÄTTÄ VUOSIKERTA
____
ARVI A. KARISTO OSAKEYHTIÖ

*



Hämeenlinna 1960
Arvi A. Karisto Oy:n kirjapaino

*

SININEN
muurain

Oli kerran orpo poika, Antero Ainokainen, joka eli mummonsa kanssa pienessä tuvassa. Tuvan ikkunalla kasvoi Viisaudenyrtti, jonka kukista tipahteli kultaisia siemeniä. Mummo oli perinyt yrtin mummoltaan ja tämä taas omalta mummoltaan, niin että kyllä sillä yrtillä oli ikää. Mummo syötti kultaisia siemeniä Antero Ainokaiselle samalla tavalla kuin oli itsekin niitä saanut pikku tyttönä ollessaan: satumehuun ja tarinavelliin sekoitettuna. Muutoin kyllä poika vääristi suutaan ja sanoi, että ne olivat väkeviä.

Kerran eksyi Rutto-äijä mummon peruunamaahan. Se nauroi käheästi ja kynsi itseään ja kulki juttujaan kertomassa jokaikisen perunaperheen luona, olivat ne sitten keltaisia tai punertavia tai tummia kuin neekerit. Kohta olivat kaikki mukulat täynnä

Erkille 18/I -31,

Meri ja Artur
Rosengre___

*

HUVILA MEREN
RANNALLA

KIRJOITTANUT
AXEL MUNTHE

SUOMENTANUT
J. HOLLO

KOLMAS PAINOS

Ce n'est rien donner aux hommes
que de ne pas se donner soi-même.
(Et anna mitään ihmisille, jollet
anna itseäsi)

P O R V O O
WERNER SÖDERSTRÖM OSAKEYHTIÖ

*

WERNER
SÖDERSTRÖM
OSAKEYHTIÖN
LAAKAPAINOSSA
PORVOOSSA
1931

*

Yhdeksän kuukautta epäröityäni olen vastahakoisesti antanut luvan julkaista kirjani The Story of San Michele ruotsiksi. Kului muuten melkein yhtä pitkä aika, ennenkuin suostuin alkuperäisen englanninkielisen laitoksen julkaisemiseen. Jos kustantajat olisivat jättäneet minut rauhaan, ei kirja olisi koskaan ilmestynyt. Olin tyytyväinen saadessani olla oma lukijakuntani ja nauttia Flaubertin tavalla "julkaisemattomuuden auvoa" -- yksinäisten ihmisten hiljaista ja harmitonta huvia, jolle nykyaikaiset kirjailijat eivät anna täyttä arvoa.

Mutta rahan valta on suuri! Minä en ole kestänyt kiusausta. Olen myynyt käsikirjoitukseni enimmän tarjonneelle, olen myynyt itseni. Olen myynyt itseni kuljetettavaksi kahdeksan eri maan kirjamarkkinoilla, missä minua näytetään rahasta ja tanssitetaan kuin kesyä vanhaa karhua, jolla on vitjat kaulassa ja rautarengas kuonossa. Kiertue on toistaiseksi saavuttanut odottamatonta menestystä -- englantilaiset ovatkin suuria eläinten ystäviä. Yleisö on osoittanut suosiotaan, arvostelijat ovat taputtaneet vanhan kontion selkää, lantteja on tullut kuin sataen. Kesällä laulavat sadat muuttolinnut The Story of San Michelen ylistystä pelloilla ja niityillä ja kaukana Ruotsin saloilla -- kiittävät kirjaa, joka pelasti niiden hengen tänä keväänä Välimeren kalliosaaressa, kun vaara oli suurimmillaan. Napolin kaduilla The Story of San Michele tuottaa jo nyt virkistystä ja lohdutusta sadoille ikäkuluille aaseille, ja useissa Vesuviuksen tienoilla sijaitsevissa kylissä saavat monet heidän vaivaiset veljensä melkein ainoan elatuksensa kirjan englanninkielisistä painoksista. Jollei tätä ole sanottava kirjalliseksi menestykseksi, en tosiaankaan tiedä mitä kirjallisella menestyksellä tarkoitetaan.

Onnesta ja reklaamista riippuu, käykö yhtä hyvin pohjolassa -- kukaan ei ole profeetta omassa maassaan. Onni on aina minua suosinut. Mainostus on uskottu metsäsorsaparvelle, joka pakenee, tunturikurmitsa tuulenhalkaisijana, henkensä edestä

POHJOINEN NAPAPIIRI

ELI TUULETUSTA NYKYKIRJALLISESSA LASTENKAMARISSA

VILJO MÄKIPURO Ei alaikäisille!



*

POHJOINEN NAPAPIIRI


*

VILJO MÄKIPURO

POHJOINEN
NAPAPIIRI


eli


Tuuletusta
nykykirjallisessa
lastenkamarissa



Protestiproosaa



POHJAN PURNU
OULU

*

- Kun ei muut lihavat laula
laulan minä laiha poika


Kirjapaino Osakeyhtiö Kaleva
Oulu 1966

*

Huikea ristiriita

Mikä huikea ristiriita vallitseekaan meidän nykyisessä kulttuuriyhteiskunnassamme!

Suomen kansa on raskaan tappiollisen sodan jälkeen
-- suorittanut maailman korkeimpiin kuuluvat sotakorvaukset,
-- asuttanut puoli miljoonaa toimeentulonsa menettänyttä kansalaistaan,
-- rakentanut uusia tehtaita, taloja ja liikenneväyliä enemmän kuin koko aikaisemmalla vuosisadalla,
-- varustanut uudet asunnot hienoin uudenaikaisin koneistoin ja mukavuuksin,
-- nostanut työnsä tuotannolla ennen köyhän maamme maailman neljäntoista korkeimman hyvinvointivaltion joukkoon.
-- Suomessa on lukutaito ollut yleinen jo kaikkien nykyisten sukupolvien ajan,
-- kouluopetus on niin laajaa, että ylioppilaitakin valmistuu väkilukuun nähden enemmän kuin kai missään muussa maassa,
-- kirjoja ja lehtiä ilmestyy niin ikään suhteellisesti enemmän kuin missään muualla,
-- televisioin, radioin ja ulkomaanmatkoin olemme kosketuksissa koko muun maailman kanssa.

HELPPOHINTAINEN KOULU- JA KANSANKIRJASTO

KÄÄNNÖSTEOKSIA

SOPOHKLES

ANTIGONE


*

Helppohintainen koulu- ja
kansankirjasto

II sarja n:o 1

A N T I G O N E

S o p h o k l e e n
tekemä murhenäytelmä


*

ANTIGONE

SOPHOKLEEN
TEKEMÄ MURHENÄYTELMÄ

___

SUOMENTANUT SEKÄ JOHDANNOLLA
JA SELITYKSILLÄ VARUSTANUT

KAARLO KOSKIMIES

___

TOINEN PAINOS

PORVOOSSA
WERNER SÖDERSTRÖM OSAKEYHTIÖ


*



PORVOOSSA 1910
WERNER SÖDERSTRÖM OSAKEYHTIÖN KIRJAPAINOSSA

*

ALKULAUSE

Tätä tavallaan jo 3:tta Antigoneen suomennoksen painosta varten olen, kuten helposti huomataan, ottanut varteen sitä etevää, tarkkaa ja monipuolista arvostelua, jonka edellinen eli 1885 v:n painos sai osakseen seuraavan vuoden "Valvojassa" nyk. prof. O. E. Tudeer'ilta. Hänen neuvojaan ja vihjauksiaan, mikäli mahdollista, noudatellen olen melkein uudestaan kirjoittanut "Kirjallis-historiallisen johdannon" alussa sekä lyyrillisissä osissa koettanut parantaa "rytmillistä responsionia" y. m. siinä silti onnistumatta kuten olisin mielinyt. Alusta asti oli aikomukseni vain "keveällä kädellä" suorittaa tarpeelliset korjaukset, sillä perinpohjaisempien parannusten tekoon puuttui minulta sekä aikaa että halua. Näinpä saanee kyllä "Antigone" vielä odottaa lopullista juhla-asuansa astuakseen Suomen kansan katseltavaksi.

Suomentaja.